”Starttipäivä Aucklandissa 14 tammikuuta oli upea. Aurinko paistoi ja tuulta oli mukavasti. Me ei oltu ihan ekana viivalla, mutta täydessä vauhdissa heti ensimmäisten takana. Suuremman runkonopeuden ja ison purjepinta-alan ansiosta otimme muut kiinni ja kohta olimmekin johdossa. Suuntasimme kohti kaakkoa ennen starttia saamiemme reititysohjeiden mukaisesti. Sitten kohtasimme kevyet tuulet. Koitimme tulkita sääennusteita ja niiden mukaan edessä oli korkeapaineita ja kevyitä tuulia. Korkeapaineet on etelässä ja matalapaineet pohjoisessa. Eli just toisinpäin, kuin mitä tavallisesti Etelämerellä on. Jäimme niihin jumiin ja radiokeskusteluiden perusteella saatujen muiden veneiden sijaintitietojen mukaan oltiin jo jääty kärjestä ja meitä hitaammat, mutta eteläisemmän reitin alussa valinneet veneet olivat ottaneet meitä kiinni. Pientä turhautumista oli havaittavissa. Tilannetta ei helpottanut se, että rikoimme yhden päivän aikana 2 spinnua, joista toisen S2:n korjauskelvottomaksi. Jos asiaa katsoo kokemusten ja kerrottavien tarinoiden näkökulmasta oli tilanne paljon upeampi. Taivaalla oli paljon albatrosseja ja petreleitä. Kelit oli leppoisia ja aurinko paistoi. Yöt täynnä tähtiä. Olimme shortseissa ja nautimme purjehduksesta parhaimmillaan. Ja mikä parasta, saatiin tuoretta kalaa veneeseen,” Tommi Uksila kuvailee kolmannen osuuden tunnelmia.
Legendaarisen Kap Hornin kiertäminen purjehtien oli jäätävän huikea kokemus ja samalla kilpailun kohokohta. Kap Hornin kiertämistä voi kuvailla purjehtijoiden Mount Everestiksi. Kap Hornin kiertoa juhlittiin kuten asiaan kuuluu, koko miehistö hurraamassa kannella ja Suomen lippu ”salkossa.”
”Land Ahoy” kuului kannelta 8.2. Klo 11:30 UTC, kun yksi miehistön jäsenistä näki usvaisesta merestä kohoavat kalliot ensimmäisenä. Kysyin vielä varmuuden vuoksi, että ollaanko nyt oikeasti Kap Hornilla ja varmistus tulee. Porukka tulee kannelle kuka mistäkin. Naurua, iloa, liikutusta, kyyneleitä, halauksia, onnitteluita ja lumoutuneita katseita kohti tätä purjehtijoiden ihailemaa, kunnioittamaa ja pelkäämää Etelä-Amerikan eteläisintä kärkeä,” kertoo Tommi.
Toinen merkittävä kohta tällä osuudella oli Point Nemon ohitus Tyynellä valtamerellä. Kuvitteellinen piste on kohta maapallolla, mistä on pisin matka maihin. ISS:n avaruusasemallekin on lyhyempi matka.
Ocean Globe Race -kilpailun viimeinen ja neljäs osuus alkaa 5. maaliskuuta. ”Projektit täytyy hoitaa loppuun asti ja sillä asenteella hoidetaan homma kotiin. Kisasta tulee todella kova,” Tommi kommentoi. Purjehdittavaa matkaa Punta del Estesta maaliin Southamptoniin on 6 550 merimailia, runsaat 12 000 kilometriä. Maaliin ensimmäisiä veneitä odotetaan 1.–10. huhtikuuta. ”Vika legin jälkeen tulee olemaan huippua päästä takas normaali arkeen. Tuntuu tosi hyvältä, vaikka kokemus on ollut aivan jäätävän huikea,” hän jatkaa. Jännitys tiivistyy!
